top of page

Luonne

Pyreneittenpaimenkoiran menneisyys näkyy selvästi yhä nykyään rodun luonteessa ja käyttäytymisessä.

Hyvältä paimenkoiralta vaadittavat ominaisuudet eivät aina vastaa niitä, joita nyky-yhteiskunnassa vaaditaan "helpolta seurakoiralta". Omistajan on esimerkiksi totuttava koiransa varautuneisuuteen.

Hyvin kasvatettu ja sosiaalistettu pyreneittenpaimenkoira ei näytä välttämättä erityisen varautuneelta esimerkiksi ihmistä kohtaan, mutta tuleepas vastaan humaltunut ihminen tai hämärässä tuulen liikuttelema muovikassi, niin lähes jokainen pyreneessi  näyttää varautuneisuutensa ja reagointiherkkyytensä.

Nuo ominaisuudet ovat pitäneet pyreneittenpaimenkoiran hengissä vuosisatoja, sillä ne ovat antaneet pienikokoiselle koiralle paremman pakomahdollisuuden vaaran uhatessa.

 

Pitkäkarvainen harmaa R.A.C.P:n (Ranskan rotuyhdistys) pitkäaikainen puheenjohtaja ja 50 vuotta rotua kasvattanut Guy Mansencal onkin sanonut koko rodun rohkeuden perustuvan sen varautuneisuuteen.

Varautuneisuus johtaa myös usein käyttäytymiseen, jota rotuamme tuntemattomat eivät aina ymmärrä. Pyreneittenpaimenkoira on nimittäin usein hidas tutustumaan toisiin koiriin. Siinä missä se on yhden ihmisen tai perheen koira, sillä on myös usein vain muutama hyvä koiraystävä, joiden kanssa leikitään.

Monet koirat haluavat tutustua huomattavasti nopeammin kuin pyreneessi ja tällöin tuntuvat helposti sen mielestä uhkaavilta. Tällöin pyreneittenpaimenkoira, vaarassa kun omasta mielestään on, joko alkaa rähjätä ja tekee valehyökkäyksen, jonka tarkoituksena on hämmästyttää "vihollinen" sekunniksi, että itse ehtii karkuun. Kuten arvata saattaa, tämä toimii melkein aina ja muutaman onnistumisen jälkeen nopeaälyinen pyreneessi onkin oppinut loistavan tavan päästä tunkeilijoista eroon, ellei omistaja ole jo pennun kanssa tarkkana siitä, miten toisiin koiriin tutustutaan. Pyreneessi ei silti yleensä ole varsinaisesti tappelunhaluinen koira. Oman rotuistensa ja muidenkin paimenkoirarotujen kanssa, jotka leikkivät samantyyppisiä leikkejä eivätkä "hyökkää" tutustumaan, pyreneessi päinvastoin tulee hyvin toimeen. Rotua harrastavilla on ollut tapaamisia, joissa on ollut kerralla kymmeniä pyreneessejä irti ilman mitään ongelmia.


Varautuneisuus vaikuttaa myös luoksepäästävyyteen. Pyreneesi ei aina välttämättä heti päästä vierasta henkilöä koskemaan itseensä tai suhtautuu ystävyydenosoituksiin välinpitämättömästi. Johdonmukaisella harjoittelulla päästään yleensä hyviin tuloksiin.

Ranskalaiset itse eivät usein edes halua erityisemmin sosiaalistaa koiriaan, vaan haluavat niiden olevan "puolivillejä", joita tuomari näyttelyissä ei edes yritä koskea ainakaan kovin perusteellisesti.

 

Luonteen varautuneisuus asettaa myös kasvattajalle suuria vaatimuksia, varsinkin, jos yrittää kasvattaa pentuja harrastuskoiriksi. Pennut on sosiaalistettava jo kasvattajan luona hyvin niin ihmisiin, toisiin koiriin kuin ihmisasumuksen tapahtumiin ja ääniin. Tämä ei todellakaan ole mikään suurkenneleissä kasvatettava rotu!


Yleisesti voidaan sanoa, että pyreneesi sopii henkilölle, joka ei halua koiransa liehittelevän jokaista vastaantulijaa. Kuitenkin poikkeuksena roduissa on yksilöitä, jotka rakastavat ranskalaisella temperamentillään jokaista. Vain se, joka on joutunut pyreneessin rakkauden kohteeksi, tietää, mitä on ranskalainen l´amour.


Pyreneesi on yleensä aina hyvin vilkas koira. Siksi sen kanssa on pennusta asti leikittäessä erityisesti painotettava sellaisia harjoituksia, jotka kehittävät keskittymiskykyä ja malttia.

Koira on erittäin, välillä liiankin, älykäs ja nopea oppimaan.

Ellei sille keksi riittävästi mielekästä puuhaa, se keksii itse, eivätkä seuraukset aina miellytä omistajaa.

Toisaalta se kyllästyy suht nopeasti elleivät harjoitukset ole tarpeeksi vaihtelevia. Tämä asettaa kouluttajalle tiettyjä vaatimuksia, sillä harjoitukset kannattaa suunnitella etukäteen hyvin ja on uskallettava edetä koulutuksessa tarpeeksi nopeasti, sillä pyreneesi kyllästyy tekemään jo oppimiaan asioita, ellei saa myös oppia uutta.


Huumorintaju on kouluttajalle lähes välttämätön ominaisuus, sillä pyreneesin nopeus, älykkyys, oveluus ja terävä huomiokyky yhdistettynä miellyttämishaluun ja toisaalta taipumukseen ajatella asioita itsenäisesti ja omintakeisesti saavat aikaan tottunuttakin kouluttajaa hämmästyttäviä sovellutuksia.


Pyreneittenpaimenkoira on yleensä pehmeä, vaikka sen temperamenttisuus aiheuttaakin joskus virhearviointeja. Juuri pehmeyden ja herkkyyden takia sitä on osattava kohdella oikeudenmukaisesti, se muistaa kärsimänsä vääryydet.

Koira haluaa tehdä oikein ja tunnollisesti saamansa tehtävät ja ottaa rangaistukset vakavasti. Siksi omistajan on oltava hyvä ja oikeudenmukainen johtaja ja pyrittävä kouluttamaan koiransa palkitsemalla oikeasta suorituksesta ja vältettävä rankaisua.

Periaate, jota tulee erityisen tarkasti noudattaa, on, että kaikista niistä asioista, jotka haluaa pyreneesin oppivan ja tunnollisesti noudattavan, on tehtävä sille erittäin mieleisiä.

Pyreneittenpaimenkoira rakastaa aina perhettään ollen välillä hyvinkin mustasukkainen ihmisistään, mikäli sitä on kohdeltu oikeudenmukaisesti. Useimmilla pyreneeseillä on myös melko voimakas halu puolustaa perhettään, taloa, ja omaisuutta. Sama koira, joka hetkeä aikaisemmin antoi omistajan läsnäollessa silitellä itseään, voi esim. autossa yksin olleessaan olla hurja vahti.


Paimennusvietti on ominaisuus, jota tämän rodun kohdalla ei voi sivuuttaa. Se on hallittuna erinomainen ominaisuus, mutta kouluttamattoman koiran säntäily, kaiken liikkuvan perään on paitsi hankalaa, myös vaarallista.

bottom of page