Terveys

Pyreneittenpaimenkoira on yhä melko terve rotu ja oikein hoidettuna myös pitkäikäinen, maailmalla useat yksilöt ovat saavuttaneet kunnioitettavan 17 tai 18 vuoden iän.

Rodulla ei tiedetä esiintyvän laajemmassa mitassa silmäsairauksia, Suomesta on löytynyt muutama satunnainen harmaakaihitapausta.

PRA-tapauksista on maailmalta lähinnä kuulotietoa, rodusta löytyy yksi varmistettu tapaus.

Myös muutama crd- ja cea-tapaus tiedetään.

Kasvattajat aloittivat vapaaehtoiset silmäpeilaukset vikojen tultua ilmi, vaikka ne eivät yleisiä olekaan.

Nykyään silmäpeilaussuositus kuuluu myös jalostussuosituksiin, mikä on erittäin hyvä etteivät silmäsairaudet pääse huomaamatta leviämään rodussamme.

​

​

​

Polvinivelen sijoiltaanmenoa eli patellaluksaatiota esiintyy harvakseltaan, tapauksia on Suomessa muutama

.

Lonkkaniveldysplasia yllätti kasvattajat aikoinaan, sillä ranskalaiset väittivät pienikokoisten, ketterien ja liikkuvien koiriensa olevan täysin terveitä.

Lonkkia ryhdyttiin Suomessa kuvaavaan ja kuvaustulokset kertoivat lonkissa esiintyvän ongelmiakin. Hysteriaan ei sorruttu, vaan jalostuspohjan ollessa muutenkin kapean, käytetään tarvittaessa jalostukseen myös erittäin hyvätyyppistä ja muuten tervettä D-lonkkaistakin koiraa. Tämän suhteen mielipiteet tosin jakautuvat entistä enemmän nykyään.

Lonkat eivät ole osoittautuneet laajaksi ongelmaksi, sillä pienen kokonsa ja kevyen rakenteensa ansiosta huonotkaan lonkat eivät tunnu useimpia koiria vaivaavan koko eliniän aikana.

Toki joukkoon mahtuu myös joitakin iän myötä lonkkiaan oireilevia, nivelrikkojen aiheuttamista kivuista kärsiviä koiria.

​

Pyreneittenpaimenkoirilla tavataan epilepsiaa, jota pidetään ainakin osin perinnöllisenä. Valitettavasti sairauden vastustaminen on erittäin vaikeaa, koska epilepsian uskotaan periytyvän polygeenisesti, useamman geeniparin välityksellä ja resessiivisesti, eli piilevästi. Sairaus saattaa pulpahtaa esiin näennäisen terveiden vanhempien jälkeläisillä ja pysyä sukupolvien ajan piilossa. Mitään yksittäisiä sairauden "periyttäjiä" ei ole tunnistettu, sen sijaan epilepsiasta kärsiviä koiria mahtuu lähes jokaisen koiran sukuun.

Epilepsiasta kärsivien koirien kartoituksessa arvioitiin 90-luvulla noin 5 prosentin rodun edustajista saavan jonkinasteisia epileptistyyppisiä kohtauksia. Nykyään tarkkoja laskelmia ei ole tehty, mutta 90-luvulla ilmenneiden sairastapausten takia jalostuksesta jätettiin pois joukko epäiltyjä kantajia ja tämä näytti tepsivän silloin.

Uusimmat epilepsiatapaukset, joita on harvakseltaan, ovat olleet pääosin tuontikoiria, joita ei sen vouksi ole käytetty tai käyttö on lopetettu välittömästi ongelman ilmettyä.

Kohtaukset ovat pyreneittenpaimenkoirilla onneksi useimmiten lieviä ja esiintyvät vain harvakseltaan.

Rotumme on osallistunut epilepsian osalta DNA-tutkimukseen. Verinäytteitä otettiin jo vuosia sitten tätä varten niin terveiltä kuin sairastuneilta yksilöiltä.

Tätäkään ongelmaa ei onneksi ole siis lakaistu maton alle.

​

Autoimmuunisairaudet ovat ns. tutkimatonta kenttää, mutta myös pyreneittenpaimenkoiralla uskotaan esiintyvän joukko tällaisia sairauksia. Koska niiden diagnostisointi on vaikeaa, tilannetta seurataan ja pyritään kartoittamaan. Yleensä autoimmuunisairautta epäillään, kun koiralla esiintyy ongelmia, joille ei löydy muuta selitystä. Oireilut voivat olla hyvin laajakirjoisia iho-ongelmista lihas-, nivel- ja limakalvo-ongelmiin.

Rotumme pääsi vuoden 2012 lopulla DLA-tutkimuksiin. Tästä on toivottavasti tulevaisuudessa paljon apua rodun mahdollisimman monipuolisen ja laajan geenistön säilyttämisessä ja täten myös osaltaan autoimmuunisairauksien vastustamisessa.

 

​

Harvinaisena rodulla esiintyy myös kuolemaan johtavaa, pahenevia tasapainohäiriöitä aiheuttavaa pikkuaivoataksiaa.

Ainakin Hollannista tiedetään 90-luvulta muutama varmistettu tapaus.

Ataksia tapauksia Suomesta ei tiedetä ja sairaus myös yleensä todetaan pennulla jo ennen luovutusikää.

 

 

 

Persistoivat duktus arteriosus eli PDA on sydänvika, jossa valtimotiehyt jää syntymän hetkellä avoimeksi, kun sen pitäisi sulkeutua. Kaikilla nisäkkäillä ilmeisesti perinnöllisenä esiintyvä vika aiheuttaa vasaramaiset sydänäänet ja johtaa usein sydämen laajentumaan. Pyreneittenpaimenkoirilla PDA:ta esiintyy satunnaisesti ja jotta sydänvian mahdollisuus saataisiin suljettua pois pentua luovutettaessa, pennut tulisi aina kuunteluttaa eläinlääkärillä ennen luovutusta. PDA on leikattavissa, mutta pennuilla onnistumisprosentti on noin 50 prosentin luokkaa.

Omilla kasvateillani on ollut näiden yli 20v aikana 2 tapausta ja olen ollut onnekas sillä molemmat ovat selviytyneet leikkauksesta ja elävät jo onnellista vanhuutta.

​

Lopuksi on mainittava, että ahneena koirana pyreneessi syö itsensä nopeasti liian lihavaksi, ellei omistaja huolehdi tarkasti koiransa ruokamääristä. Lihavuus on aina riskitekijä terveydelle.​